Mörköjä ei ole olemassa. Ei edes työelämässä.

Julkaistu Koti-Kajaanissa 10.5.2017

Pikkupoikana pelkäsin pimeää ja nukkumaan mennessä opin rauhoittumaan muistuttamalla itseäni, että mörköjä ei ole olemassa. Ja tietysti juuri nukahtaessa kuului jostain outoa rahinaa…

Aikuiseksi kasvaessa eivät möröt ole enää haitanneet nukkumaan mennessä, mutta mielikuvitus on osannut kyllä kehitellä tilalle muita ”mörköjä”. Niinä öinä kun uni ei millään tahdo tulla, ei syynä ole kofeiini vaan yleensä jokin mielessä pyörivä asia, tekemätön työ tai tuleva tilaisuus. Yleensä nuo mielessä pyörivät asiat ovat ihan arkisia ja pieniä asioita, jotka vatvoessa kasvavat suuremmiksi kuin ovatkaan ja niistä tuleekin mielessä kummittelevia mörköjä.

Työssäni yritysten liiketoiminnan kehittäjänä ja valmentajana olen saanut nähdä satoja erilaisia yrityksiä ja yrittäjiä, joilla on loistavaa osaamista, hyviä tuotteita ja kirkkaat tavoitteet, mutta silti aikaansaaminen jää puolitiehen. Ja kokemukseni mukaan syy tuohon tehottomuuteen ja laimeisiin tuloksiin löytyy mielen möröistä. Peloista. Eniten tuntuu pelottavan se, mitä muut ajattelevat jos edes alkaa tekemään jotain. Ja siksi on helpompaa olla tekemättä kuin toimia.

Etenkin meillä yrittäjillä on tapana pohtia ihan liikaa sitä, mitä asiakkaat meistä ajattelevat. Ei kerrota yrityksen asioista henkilöstölle, koska pelätään ikäviä kysymyksiä. Ollaan ennemmin tekemättä, jotta ei vaan ärsytetä ketään. Tai jätetään nostamatta hintoja, kun pelätään nykyisten asiakkaiden suuttuvan. Ja kaiken takana kummittelee aina se bisnesmöröistä suurin eli konkurssi.

Aloittavien yrittäjien kurssilla, jossa toimin valmentajana, minulta kysyttiin: ”Kuinka moni perustetuista yrityksistä päätyy konkurssiin?” Vastasin, että lopulta kaikki yritykset. Sillä jokainen yritys loppuu aikanaan. Joten konkurssiakin on turha pelätä, sillä se tulee joskus joka tapauksessa.  Kun opetamme lapsille, että ”mörköjä ei ole olemassa”, pitäisi meidän opetella sanomaan mieltä kaihertaville huolille samalla tavalla: ”Ei tässä ole mitään pelättävää.” Sillä mitä tarkemmin mieltäsi painavia asioita mietit, sitä mitättömämpiä ne lopulta ovat. Etenkin työhön liittyvät huolet.

Se, että pelkäät, on hyvä asia. Punastuminen, käsien hikoilu, sydämen tykytys ja äänen värinä ovat merkkejä siitä, että olet tosissasi. Laiskuus on valinta jättää asiat muiden tehtäväksi, mutta pelokkuus on merkki halusta toimia itse. Ainoastaan ne mielen möröt pitää voittaa, sillä muuten ne nousevat toiminnan esteeksi. Kun lastensaduissa kangistutaan kummitusten edessä, niin vastaavasti työelämässä jätämme asioita tekemättä, koska pelkäämme jo ennakkoon seurauksia, emmekä hieman hankalilta tuntuvia tehtäviä loppuun saakka.

Se pimeää pelkäävä pikku poika ei ole hävinnyt minusta mihinkään. Olen edelleenkin ujo ja pelokas. Niin kuin jokainen meistä on pohjimmiltaan. Mutta vuosien varrella olen oppinut, että parasta lääkettä pelkoihin on toiminta. Tekemällä asioita huomaa, että se mitä pelkäsit ei ollutkaan pelon arvoinen.

Rohkean ja pelokkaan ero on, että rohkea toimii pelosta huolimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s