Julkaistu Koti-Kajaanissa 4.5.2016
Vappuna pidettyjen ponteviin puheiden sanomia lueskellessa aloin pohtimaan, että ainakin kaksi vappupuheissakin toistuvaa sanaa on sellaisia, että niitä tulisi tarkastella uudella tavalla. Nämä sanat ovat ”ammatti” ja ”työnantaja”.
Kun ennen valmistuit ammattiin, et nykyään voi olla varma että tuota ammattia on muutaman vuoden kuluttua edes olemassa. Työn muutos on niin suurta, että ammattien merkitys vähenee koko ajan. Tulevaisuutta ei voi rakentaa minkään varman ammatin varaan. Työtä kyllä riittää, mutta ei kapeakatseisesti yhden ammatin näkökulmasta katsoen.
Toinen uudesta näkökulmasta tarkasteltava sana on työnantaja. Sillä ei ole enää olemassa tehtaita eikä tuotantolaitoksia, joissa työtä vain olisi annettavaksi. On vain yrityksiä, jotka ovat saaneet asiakkailtaan työtä tehtäväksi. Todellinen työnantaja on aina asiakas. Yritykset pyörivät vain asiakkaiden rahoilla ja kuluttajien armoilla. Perinteinen työnantaja onkin vain välikäsi ja riskin kantaja asiakkaan ja työntekijöiden välillä. Kun huudetaan työn perään niin silloin tulisi katse suunnata kuluttajien valintoihin. Kun ostamme tavaroita ja palveluita, ostamme työtä. Mitä työtä ostamme ja haluamme tukea?
Se mitä ja millä ammattinimikkeellä teet työtä ei ole enää merkittävää. Koska todellisten työnantajien eli asiakkaiden ostokäyttäytyminen on muuttunut digitalisaation, tottumusten ja trendien muutosten myötä onkin entistä enemmän on merkitystä sillä miten työ tehdään. Siihen miten työ tehdään liittyy keskeisesti asenne ja työn merkityksellisyys, mutta myös kyky toimia ja tehdä asioita eri tavalla.
Tästä työn ja työnantajuuden muutoksesta kertovat myös Postin kaavailut laajentaa toimintaansa ruohonleikkuuseen. Työ syntyy jatkossa yhä useammista puroista ja palveluiden siirtyessä verkkoon korostuu työssä entistä vahvemmin asiakkaiden (eli työnantajien) henkilökohtainen palvelu. Täällä pohjoisessa ja pienillä paikkakunnillahan se ei ole mitään uutta, sillä täällä on itsensä elättääkseen pitänyt olla monen alan osaaja jo alkuunsakin.
Ratkaisevaa ei ole se mitä teet vaan miten sen teet. Työ tänään ja tulevaisuudessa on moniosaajien areena yhden alan ammattilaisten sijaan. Ja me kaikki käytämme asiakkaina työnantajan valtaa.. Tulevaisuudessa ei siis ole enää ammattikouluja vaan työ- ja yrittäjyyskouluja. Ja työn puolesta eivät enää taistele ammattiliitot vaan työliitot. Mutta se on varmaa, että työn juhlaa vietetään edelleenkin.
Ollis 