Julkaistu Koti-Kajaanissa 25.2.2016
Kainuu on tutkimuksen mukaan Pohjoismaiden surkein alue. Mahtavaa! Nyt ei Kainuuta voi ainakaan leimata keskinkertaiseksi paikaksi. Surkeus voisi jopa olla meidän matkailuvalttimme. Kaiken kokeneille maailmanmatkaajille surkeuskin voi olla elämys, josta he ovat valmiita maksamaan.
Vaikka tutkimus Kainuun surkeaksi leimaakin, ei tähän tulokseen kannata liikaa takertua.
Sillä kehittymisen kannalta on olennaisempaa verrata tuloksia meihin kuin muihin. Oli teemana sitten työllisyys, yritysten menestys, houkuttavuus matkailukohteena tai innovatiivisuus, liittyy niihin kaikkiin tekijöitä, joihin me emme itse voi vaikuttaa ja joita emme voi hallita. Joskus vain jollain muulla alueella on parempi sää, sijainti tai tuuri. Se mihin voimme verrata on oma tekemisemme. Ja se mihin voimme vaikuttaa on asenteemme.
Kainuu olisi varmasti kärkijoukoissa, jos pohjoismaiset alueet laitettaisiin paremmuusjärjestykseen, millä alueella on vahvin alueellinen identiteetti ja ”kovin asenne”. Kainuulainen me-henki on myös se voima, jonka avulla voimme nousta ylös surkeudesta ja rakentaa tulevaa menestystämme. Jotta tämä voima voisi peitota kaikki heikkoutemme on meidän entisestään lisättävä me-puhetta ja vähennettävä minä-puhetta.
Mitä me-puhe tarkoittaa käytännössä? Tutkiessaan voittavien yritysten johtoryhmien keskinäistä toimintaa, löysi brasilialainen Marcel Losada yhden merkittävän eron huipputason ryhmissä suhteessa muihin. Tuo ero ei ollut osaaminen, kokemus eikä teknologia vaan me-puhe. Losadan tutkimuksen mukaan huipputason ryhmissä puhuttiin 30 kertaa useammin me-muodossa kuin minä muodossa. Me-puhe tarkoittaa siis sitä, että olet kiinnostuneempi toisten menestymisestä kuin omasta paremmuudesta.
Sillä mille paikkakunnalle paluumuuttaja asettuu asumaan tai mihin matkailija saapuu lomallaan ei meillä Kainuussa pitäisi olla mitään väliä, kunhan hän tulee jonnekin Kainuuseen. Me-henkeä rapistaa eniten ajattelumalli, jossa kuntien tai organisaatioiden väliset rajat estävät meitä katsomasta asioita laajemmin. Joskus voi syynä olla myös se, että tarkastelet asioita liikaa oman toimintasi ja organisaatiosi puolesta, jolloin muut ympärillä unohtuvat.
Kainuulaisten yritysten välillä olen kokenut tämän vahvan me-hengen koko yrittäjäurani ajan. Yrityksillä kuntien rajat eivät tunnu olevan esteenä yhdessä tekemiselle. Yksi suurin syy sille, että yrittäjäurani on jatkunut Kainuussa oli viisitoista vuotta sitten järjestetty nuorten yrittäjien kokoontuminen Kajaanissa. Tuosta tapaamisesta löysin yrittäjäkumppaneita, joiden kannustamana uskalsin ottaa seuraavat askeleet eteenpäin. Tätä samaa henkeä on mahtava nähdä tänä päivänä niin matkailualan yritysten kesken, pelialan toimijoiden keskuudessa kuin kasvuyritysten välillä Kainuussa.
Kainuuko muka surkea alue? Se on sitä vain jos niin itse päätämme. Jos haluat, että kainuulainen me-henki voittaa apeuden kysy: Mitä minä voisin tehdä, jotta sinä voisit onnistua paremmin? Miten voimme olla toisillemme avuksi?
Ollis 