Julkaistu Koti-Kajaanissa 21.1.2016
Työ ei tekemällä lopu. Vaikka työttömyysprosentti tuntuu koko ajan kasvavan, on töitä tarjolla reilusti etenkin Etelä-Suomessa ainakin Hesarissa 12.1. ilmestyneen jutun perusteella. Näiden tarjolla olevien työpaikkojen täyttäminen vaan on vaikeaa, koska työn perässä ei haluta muuttaa. Tämä muuttohaluttomuus näkyy erityisesti Kainuussa ja yhtenä suurimpana syynä jutun mukaan on kotiseuturakkaus. Tunnistan vahvan kotiseuturakkauden itsessänikin. Yksi syy, miksi valitsin aikanaan yrittäjän uran oli se, että en halunnut muuttaa pois Kainuusta.
Toisaalta työperäisen muuttamisen vaikeus meille kainuulaisille tuntuu hieman erikoiselta, sillä alun perinhän meidän esi-isämme ovat tulleet tänne työn ja verohelpotusten perässä. Ehkä Nälkämaa-identiteetti on vain iskostunut meihin niin vahvasti, että täältä ei sitten pikku kummassa olla valmiita lähtemään pois. Kirjoittihan jo Ilmari Kiantokin maakuntalaulussamme: ”Raukat vain menköhöt merten taa!”
Näitä asioita pohtiessa aloin miettimään Kiannon kirjoittamien sanojen vaikutusta meidän kainuulaisten maakuntaidentiteettiin. Minulle ainakin Nälkämaan laulu on ollut kuin ”kainuulaisuuden katekismus”. Osasin sen sanat ulkoa ennen Maamme-laulua tai Isä meidän –rukousta. Mutta mitä Kiannon yli sata vuotta sitten kirjoittaman laulun sanat meille opettavat?
Nälkämaan laulun alkuperäisiä sanoja lukiessa päällimmäisenä tulee mieleen periksiantamattomuus. Taival saa olla hankala ja luonto kitsas, mutta me kainuulaiset emme vaikeroi. Kun pohjanmaalaisia vie eteenpäin näyttämisen halu, olemme me kainuulaiset tasaisia puurtajia, jotka eivät heti luovuta. Tämän asenteen varjopuoli on se, että emme aina osaa pyytää apua ja katsomme asioita liikaa vain omasta näkökulmasta. Mutta parhaimmillaan tämä nälkämaalaisuus tulee esiin kun tähtäimessä eivät ole pikavoitot vaan kestävä menestys. Niin urheilussa kuin työelämässäkin.
Toinen teema laulussa on yhteishenki ja tarmo, jonka avulla voitetaan vaikeudet ja viholliset. Luonto vaaroineen ja ärjyvine koskineen antaa voimia tarttua työhön. Vaikka Kiannon runo nostattaa vahvoja tunteita, on sen ytimessä viesti työn tärkeydestä. Se kehottaa tarttumaan toimeen ja vaikuttamaan itse kohtaloonsa, eikä vain odottaa asioiden tapahtuvan. Tässä viestissään Nälkämaan laulu on ajassa kiinni vielä yli sata vuotta julkaisustaan: ”Meidän on kaikki jos meidän on työ.” Ehkä laulun sanoista voi jopa löytää kannustavia sanoja työn perässä muuttaville: työ on tärkeä, mutta kainuulaisuus ei pyyhkiydy pois vaikka asuinpaikka olisi muualla.
Vahvat juuret Kainuuseen ohjasivat minua uravalinnassani ja täällä Kainuussa olen pysytellyt vaikka yritykseni asiakkaat ovatkin pääosin muualla Suomessa. Moneen otteeseen olen päätökseni järkevyyttä pohtinut, mutta lopulta tullut siihen tulokseen, että se mitä sydän sanoo, on oikein. Tai kuten Nälkämään laulussa lauletaan: ”Maamies: muista miss’ onnesi on, riihesi rikkaus riippumaton!”
Ollis 