Julkaistu Koti-Kajaanissa 4.2.2015
Reilu vuosi sitten arkeni muuttui täysin, kun pieni neiti saapui elämääni. Kaikkien lapsenhoitoon ja kasvatukseen liittyvien oppien lisäksi hän on muistuttanut erityisesti, miten pienistä asioista arjessa voi olla iloinen. Olipa kyseessä sitten joku kirja, kukan näkeminen tai isän saapuminen kotiin hänen vietyään roskat ulos, miten se voikin synnyttää noin valtavaa innostusta?
Jo pelkkä sana arki saa meidän aikuisten naaman peruslukemille. Kokeilepa vaikka hymyillä ja sanoa ääneen sana arki. Ei ole helppoa! Ja sanana arki muistuttaa meitä tavallisuudesta, josta nykyihmisen on usein vaikeaa innostua. Kaupanhyllyllä arkirae on raejuustoa, jossa ei ole mitään erikoista. Arki-maitopurkkia ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen laittaa juhlapöytään tarjolle. Mutta miksi arjen pitää olla niin tylsää, mälsää ja latistavaa? Miksi emme voisi suhtautua arkeen pienen lapsen innostuksella?
Koska odotamme elämän jatkuvasti synnyttävän sykähdyttäviä tunteita ja wow-fiiliksiä, ei makkaravoileivän tekeminen välttämättä näyttäydy suurena elämyksenä. Mutta miksi se ei voisi? Entä jos seuraavan kerran makkaraa leivän päälle laittaessasi pysähtyisitkin muistelemaan aikaa, jolloin makkaraleivät olivat elämys? Mummon voipaperista esiin kaivamat eväsleivät kesäretkellä, opiskelija-asunnon keittiössä nautittu aamupala… Ja nyt olet tässä jälleen makkaraleipä kädessäsi. Aika mahtavaa eikö?
Arjen ei aina tarvitse olla täynnä hienoja suunnitelmia ja huikeita elämyksiä. Luota siihen, että juuri arjen tavallisuus tekee arjesta mahtavaa. Kun jokin sotkee arkemme ovat pienet tavalliset asiat juuri niitä asioita, joita alamme kaivata.
Sinun ei tarvitse osata säveltää eikä maalata, vaan sinun sävellyksesi voi olla vaikka makaronilaatikko. Sinun ei tarvitse olla vuorikiipeilijä tai syvänmerensukeltaja vaan sinun urotekosi voi olla vaikka lumien kolaaminen katolta.
Arki on täynnä elämyksiä. Sinun täytyy vain huomata ne.
Pysähdy, hengitä syvään ja nauti tästä hetkestä. Iloitse arjesta ja rakasta rutiineja – se on tarttuvaa. Kun pieni neiti tepastelee luokseni lelu kädessään ja ojentaa sen hymyillen, nousee hymy myös minun kasvoilleni.
Ollis 