Lääkettä laiskuuteen

Julkaistu Koti-Kajaanissa 11.3.2015

Jälleen se päivä viikosta. Kello on puoli yhdeksän aamulla ja makaan sohvalla voimattomana. Mutta tällä kertaa tiedän, että sohva ei nielaise minua sisäänsä vaan hetken kuluttua olen valmiina päivän töihin tehokkaampana kuin eilen. Nyt olen vain väsynyt aamun liikunnallisesta rääkistä, joka on järkyttänyt lihasteni helppoa ja levollista arkea.

Kestävyysvaje on sana, jonka tulemme kuulemaan kevään aikana moneen otteeseen kansanedustajiksi hamuavien suusta. Kainuun ja Suomen todellinen kestävyysvaje on kuitenkin fyysisessä kestävyydessämme. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat alle kuuden tunnin työkunnossa. Koska luku on keskiarvo, merkitsee tulos, että osa meistä on huippukuntoisia ja samalla moni ei jaksa suoriutua työpäivästä kuin vaivaisen neljän tunnin ajan. Mitä saisimmekaan aikaiseksi jos jaksaisimme tehdä edes tunnin töitä tehokkaammin, emmekä siirtäisi asioita huomiselle?

Harva kieltää liikunnan merkityksen jaksamiselleen, mutta silti päätös huolehtia omasta kunnosta on aina helppo siirtää huomiselle. Huonossa työkunnossamme ei ole kyse mistään muusta kuin laiskuudesta eli tahdon heikkoudesta. Sana laiska on alkumerkitykseltään tarkoittanut: ”Se joka on päästänyt menemään.” Laiskuus on siis tekemättä jättämistä ja periksi antamista. Sisukkuudesta ja periksi antamattomuudesta tunnettu kansamme onkin antanut mielihyvälle vallan ja päästänyt fyysisen kuntonsa menemään. Minä kuulun tähän joukkoon itsekin. On ollut paljon helpompaa antaa itselle lupa olla liikkumatta kuin lähteä liikkeelle.

Itsensä liikkeelle saaminen vaatii halua ja tahtoa. Minulla on aina ollut halu liikkua ja voida hyvin, mutta sitten tahto toteuttaa onkin ollut heikompi. Hyvät geenit ja nuori ikä ovat antaneet anteeksi liikkumattomuuteni, mutta viimeisen vuoden aikana aloin jo nähdä kuinka fyysinen kunto vaikuttaa keskittymiseeni ja tuloksiini työssä. Jotta voisin antaa asiakkailleni sen mitä olen luvannut, on minun oltava työni vaatimassa kunnossa. Ja koska tunnen itseni jo sen verran hyvin, tiesin tarvitsevani positiivisen piiskurin liikkeelle lähteäkseni.

Vuoden alussa tekemäni päätös lähteä mukaan kaksi kertaa viikossa kokoontuvaan Fitclub -treeniryhmään on jo nyt paras päätökseni. Sen tulokset näkyvät omassa vireydessä ja myös tuloslaskelman viivan alla. Ryhmä on tarjonnut sekä kannustusta että positiivista painetta säännölliseen treenaamiseen. Ja valmentaja pitää huolen siitä, että kaikki liikkeet tulee tehtyä loppuun asti.  Yksin harjoitellessa olisin jo antanut periksi mukavuuden tunteelle.

Liikunta on parasta lääkettä laiskuuteen. Nyt kevätauringon sulattaessa jalkakäytäviä, kaiva tennarit kaapista ja lähde lenkille. Mutta älä tee sitä yksin vaan kutsu mukaan kaveri tai vaikka alakerran naapuri. Sopikaa, että tapaatte samaan aikaan kaksi kertaa viikossa.  Kannustakaa toisianne voittamaan mukavuuden tunne ja kolkuttakaa yhdessä kestävyytenne äärirajoja. Nauttikaa laiskuuden voittamisesta.