Atlantin yli

Julkaistu Koti-Kajaanissa 19.9.2017

Sattuipa joitakin vuosia sitten, että sain vaatekaupassa päähänpiston ja ostin punaiset housut. Olin Helsingissä ja heti samana iltana puin uudet housut jalkaani tilaisuuteen, johon minut oli kutsuttu. Kyllähän punaiset housut silloin tietysti huomattiin ja eräs vanhempi suomenruotsalainen herra katsoi asiakseen tulla kysymään: ”Nuori mies, tiedättekö ettei kuka tahansa saa pukea punaisia housuja klubitakin kanssa?” Olin hieman hämilläni, enkä osannut vastata hänelle mitään, joten hän jatkoi vastauksellaan: ”Se on sallittu vain Atlantin valtameren purjeveneellä ylittäneille.” Siinä hetkessä huoleni etikettivirheestä hälveni ja vastasin: ”No minä olenkin sen tehnyt. Kahdesti.”

Viisitoista vuotta sitten astuin elämäni ensimmäisen kerran purjeveneeseen Las Palmasin satamassa Gran Canarialla. Ja elämäni ensimmäisen kerran astuin pois purjeveneestä Atlantin toisella puolen Karibialla.

Muistot tuolta ensimmäiseltä purjehdukselta ja kaksi vuotta sen jälkeen toteuttamaltani toiselta reissulta nousivat pintaan kun tv:ssä alkoi Hjallis Harkimon Atlanti yli –ohjelma. Loputtomalta tuntunut merimaisema, myrskyt ja tuskattuva tyyni sekä sisuskaluja höykkyttävät aallot ja päivästä toiseen pienessä purkissa tiivistyvä ryhmähenki – voi kuinka niitä kaipaankaan!

Lähes kuukauden kestäneet purjehdukset Atlantilla ovat kaksi elämääni eniten vaikuttanutta kokemusta. Vaikka purjehduksilla oli jännittäviä hetkiä ja myrskyjä, niin suurin juttu oli kuitenkin pysähtyminen.

Kun olet keskellä merta, vain tuulten armoilla, unohtuvat kaikki arjen pienet murheet ja joudut väistämättä pohtimaan niitä asioita, jotka ovat elämässä oikeasti tärkeitä. Kaipuu kotiin päin saa pohtimaan rakkaita, rakkautta ja tulevaa. Meren kuohuessa, kirkkaan tähtitaivaan alla et kuule kuin omat ajatuksesi. Niinpä molemmilta purjehduksilta palatessani on mieleni ollut erittäin kirkas ja suunnitelmat selkeät. Toisella kerralla jopa laadin kymmenelle seuraavalle vuodelle tavoitteet, jotka toteutuivat melkein vuoden tarkkuudella.

Pysähtyminen tekee hyvää. Suosittelen sitä jokaiselle. Sinun ei tarvitse lähteä Atlantille, sillä pysähtymisen paikkoja löytyy kyllä lähimaisemistakin. Etsi vain itsellesi hyvä paikka ja varaa riittävästi aikaa pysähtymiselle. Tärkeintä on, että mitkään arkiset asiat tai puhelimen pirinä ei pääse häiritsemään sinua. Kun hiljennät hälyn ympäriltäsi, niin muut ajatukset pääsevät paremmin esille.

Kun tuskailin ensimmäisellä purjehduksella, ehdimmekö perille ajoissa, jotta ehdin lennolle kotiin, totesi perämiehemme Ismo: ”Purjehtija on perillä, kun astuu veneeseen.” Siinäpä on aika hyvä kiteytys koko elämälle.

 

Lisätietoja Purjelaivasäätiön seikkailupurjehduksista www.staf.fi  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s