Julkaistu Koti-Kajaanissa 29.7.2015
”Mitähän tuokin minusta ajattelee?” pohti kainuulainen kun eläintarhassa norsun näki. Vaikka mieli tekisi väittää toisin, niin on pakko myöntää, että tunnistan tuon kaskun kainuulaisen ajattelutavan itsessäni. Tekemisiäni taaksepäin tarkastellessa eniten minua harmittavat ne sanat, jotka olen jättänyt sanomatta ja teot, jotka ovat jääneet tekemättä ihan vain koska olen miettinyt, mitä muut siitä ajattelevat. Mitä kaikkea onkaan jäänyt väliin koska se on hävettänyt jo ennakkoon liikaa?
Rakkauden ja vihan ohella häpeä on voimakkaimpia tunteita, mitä ihminen kokee. Muista tunteista poiketen se suuntautuu sisäänpäin. Ja kukapa haluaisi häpeäänsä ulospäin näyttää? Häpeä on puolustautumista muiden mielipiteiltä. Ja tunnetusti paras tapa olla herättämättä mielipiteitä on olla tekemättä yhtään mitään. Me ihmiset olemme mestareita luomaan erilaisia häpeänestojärjestelmiä, joilla varmistamme että emme vain joudu häpeämään tekemisiämme jälkikäteen (tai itse tilanteessa, mikä on vieläkin kauheampaa).
Kun voivottelemme, että asiat eivät etene, on tekemisen lukkona useimmiten häpeän tunne. Kuinka paljon jätämmekään tekemättä asioita ihan vain että meidän ei tarvitsisi altistua häpeän tunteelle? Samalla kun suojaamme itseämme häpeältä aktivoimatonta potentiaaliamme sisällemme. Olemme kuin lukossa olevia aarrearkkuja. Huimasti mahdollisuuksia ja tilanteita jää käyttämättä ihan vain koska ratkaisun hetkellä huomio kiinnittyy itsestä toisten mielipiteisiin. Avain aarrearkkuun on oman osaamattomuuden, tietämättömyyden tai virheen myöntäminen. Etenkin iän karttuessa se on paljon helpompaa, kun huomaa, että kukaan ei ole täydellinen (eikä varsinkaan itse). Yksi voimaannuttava harjoitus on oman häpeähistoriasi kirjoittaminen. Mitkä ovat viisi elämäsi hävettävintä tilannetta tai asiaa, joiden paljastumista pelkäät?
Kun uskallat kohdat epävarmuuden ja epämiellyttävätkin tunteesi, voit keskittyä entistä paremmin suoritukseesi elämän areenalla. Urheilussa lajissa kuin lajissa mestareiksi nousevat ne, jotka pystyvät keskittymään ratkaisuhetkellä vain omaan suoritukseensa. Se koppari, joka pystyy kainuulaisten kansallislajissa ratkaisevalla hetkellä ottamaan pallon kiinni ja heittämään sen kuten tuhansia kertoja on treenattu, mutta samalla unohtamaan ympärillä olevan yleisön mylvinnän ja toisten pelaajien polttavat katseet, on kullanarvoinen joukkueelle.
Tällaista kopparin ajattelumallia toivoisin meidän jokaisen soveltavan myös omassa elämässä. Kun saat ”pallon” käsiisi, älä mieti mitä muut ympärillä ajattelevat, vaan tee niin kuin sinusta itsestä tuntuu parhaimmalta, anna ratkaisun tulla selkäytimestä. Keskity olemaan oma itsesi.
Ollis 