Julkaistu Koti-Kajaanissa 23.10.2014
Kansallista epäonnistumisen päivää vietettiin jälleen 13.10. Päivän teeman mukaisesti muistin sen vasta seuraavana päivänä, joten juhlistetaan sitten epäonnistumisia kainuulaisittain vaikka tänään.
Epäonnistumisen päivässä on upea ajatus taustalla: Meidän tulisi iloita epäonnistumisista! Voiko mikään tuntua suomalaisesta vieraammalta kuin omien virheiden ääneen sanominen ja vieläpä niiden juhlistaminen? Enemmän omalta vaikuttavia juhlia olisivat varmastikin valkoisten valheiden päivä ja puskaan piiloutumisen päivä.
Suurin este kätkössä olevien voimavarojen ottamiseksi täysillä käyttöön on virheiden tekemisen pelko. Tämä pelko elää läpi suomalaisen yhteiskunnan poliittisesta päätöksenteosta työyhteisöihin, perheisiin ja koulujen oppitunneille. Käyttövoimansa se saa toisten mokille ilkkuvasta kulttuurista, jossa pienikin virhe huomataan.
Virheettömyyden sijaan meidän tulisi palkita toisiamme virheiden myöntämisestä. Koska epäonnistuminen on niin häpeällistä, varomme virheitä ja käytämme enemmän energiaa niiden piilotteluun kuin korjaamiseen. Olennaista on se, miten epäonnistumiset kohdataan ja käsitellään. Virheistä kertomiseen tulisi kannustaa ja eikä ketään pitäisi jättää yksin epäonnistumisen hetkellä.
Kesäyrityksessäni höyrylaivalla on sattunut jos minkälaisia mokia, mutta kuluneelta kesältä pysäyttävin hetki oli kun vastasin kotona puhelimeeni elokuisena lauantaipäivänä. Soittaja alkoi puhua samana päivänä järjestettävästä risteilystä, johon vastasin: ”Ei kun se risteily on viikon kuluttua.” Soittaja vastasi: ”Kyllä meille tuli viesti, että risteily on tänään.” Laivaa ei enää tunti ennen risteilyn alkua voinut mitenkään saada risteilykuntoon, joten ei muuta kuin kirosanoja suoltaen puin laivurinkamppeet päälleni ja riensin ottamaan vastaan asiakkaita. Harmitti niin vietävästi, mutta oma virhe oli pakko myöntää. Ja sanottuani sen ääneen huomasinkin, että porukka otti tilanteen positiivisesti vastaan. Järjestimme korvaukseksi risteilyn viikon päästä ja kas kummaa, se keräsikin osallistujia enemmän kuin peruuntuneelle olisi ollut lähtijöitä. Virheen kruunasi asiakkaan lähettämä palaute: ”Näitä on mukava järjestää, kun homma toimii sinun kautta hyvin. Pieni kömmähdys toi vain väriä ja muistoja tästä vuodesta.”
Epäonnistumisen hetkellä tärkeintä on virheen myöntäminen ja sen välitön korjaaminen. Mielellään vielä tuplapalvelulla varustettuna. Moka on mahdollisuus, johon oikein tarttumalla voit kääntää pienen virheen onnistumiseksi. Uskollisimmat asiakassuhteet perustuvat usein hyville kokemuksille virheiden korjaamisesta. Sama pätee parisuhteisiin.
Älä piilottele virheitäsi. Kerro epäonnistumisistasi ääneen. Ja muista samalla myös iloita jokaisesta pienestäkin onnistumisesta. Aivomme eivät tunnista onko virhe tai onnistuminen iso tai pieni, joten pienistäkin asioista kertynyt ilo peittoaa yksittäisten epäonnistumisten aiheuttaman pettymyksen nopeasti.
Ollis Leppänen
Kirjoittaja on kajaanilainen yrittäjä ja yrittäjien valmentaja, joka on kuluneiden viidentoista vuoden aikana oppinut olemaan itselleen armollinen epäonnistumisten hetkellä. Ja jos epäonnistumiset kiinnostavat sinua, niin suosittelen lukemaan kajaanilaislähtöisen Tuuti Piipon kirjan Kantapään kautta, sen luettuasi omat mokasi tuntuvat pieniltä onnistumisilta.
Ollis 