Arjen manöveerausta

Julkaistu Koti-Kajaanissa 14.8.2013

Höyrylaiva Koutan manöveeraus laituriin käynnissä.

”Ne eri tekijät, jotka vaikuttavat potkurilaivojen manöveeraamiseen, ovat niin monet ja niiden vaikutukset niin erilaiset ja monimutkaiset, että niiden täydellinen teoreettinen käsittely ei kuulu merimiestaidon oppikirjan puitteisiin”, todetaan vuonna 1917 ilmestyneessä merimiestaidon oppikirjassa höyrylaivojen manöveerauksesta. ”Ainoa tapa oppia täydellisesti manöveeraamaan laivaansa on harjoituksen kautta.” Höyrylaivan kipparina voin allekirjoittaa nämä opit kokemukseni kautta.

Elämä on myös melkoista manöveeraamista. Ja aivan kuin vanhojen rautalaivojen kanssa, on elämässäkin paras tapa oppia vain tarttua ruoriin. Koululaisten aloittaessa jälleen aherruksensa, aloin muistelemaan omia kouluaikojani. Mitkä asiat ja opit ovat jääneet eniten mieleeni ensimmäisiltä koululuokilta? Päähän päntätyistä opeista kertolaskut ovat edelleen hyödyllisiä, mutta muuten mieleen ovat jääneet eniten lehtien lukeminen ja esitelmien pitäminen.

Vastikään minulta kysyttiin, kannattaako kirjojen lukeminen jos sen ajan voisi käyttää  tekemiseen? Vastasin, että oikeiden vastausten pänttääminen ei vie eteenpäin, mutta lukeminen kyllä kannattaa aina. Jotta ajatukset eivät jäisi pyörimään samaa rataa, pitää niille antaa polttoainetta. Ja lukeminen on siihen paras tapa, sillä se aktivoi aivojasi. Jossain vaiheessa luimme koululuokassa aina aamun aluksi päivän lehteä yhdessä. Se jäi minulla tavaksi ja nyt sitä voisi jo sanoa addiktioksi – en pysty aloittamaan päivää ilman päivän lehteä. Ja vaikka kirjojen lukeminen tuntui koulussa pakottamiselta, olen ajan myötä oppinut lukemaan ilman kaiken muistamisen pakkoa. Lukeminen käynnistää päiväni ja se auttaa jäsentämään ja ymmärtämään mitä ympärillä tapahtuu.

Esitelmien pitäminen taas oli kauheinta, mitä koulussa pystyi olemaan. Vatsaani alkoi vääntää jo monta päivää ennen esitelmäpäivää ja toisten oppilaiden esitelmien kuuntelemisesta ei tullut mitään käsien hikoillessa omaa vuoroani odottaessa. Pikku hiljaa tuo jännitys vain alkoi karista. Oma ääni ja rohkeus olla muiden edessä kasvoi harjoittelun kautta.

Jos jotain olen jäänyt kouluajoiltani harmittelemaan, on se kymmensormijärjestelmän opettelu. Muutaman kaverini valitessa valinnaisaineeksi konekirjoituksen olin sitä mieltä, että se on tyttöjen hommaa. Työelämässä olen kuitenkin huomannut, että puolet työstäni on kirjoittamista. Ei ole auttanut kuin tarttua näppäimiin ja alkaa kirjoittamaan. Nyt tätä malliani voi kutsua jo viisisormijärjestelmäksi. Omanlaistaan manöveerausta sekin.

Nyt ja tulevaisuudessakin tärkeimpiä taitojamme ovat puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen. Päässälaskustakaan ei ole haittaa, mutta perustaidoilla pystyy itsensä manöveeraamaan elämässä eteenpäin monesta tiukastakin tilanteesta. Ja nämä taidot kehittyvät vain harjoittelemalla. Ja harjoittelu vaatii sinnikkyyttä ja positiivista asennetta. Sen tartuttaminen lapsiin ja nuoriin ei ole vain koulun tehtävä vaan meidän kaikkien.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s