Julkaistu Koti-Kajaanissa 10.7.2013
Flyben valkoiset siivet nostavat koneen yli kimaltelevan Oulujärven. Ärjänsaari jää taakse oikealle ja koneen suuntana on jälleen Helsinki. Helsingistä matkani jatkuu vielä pois kotoa päin Pafokselle, jossa kokoontuu yhteen 132 eri alojen nuorta tulevaisuuden tekijää ja yrittäjää. Sama on toistunut jo kymmenenä kesänä peräkkäin.
Yhteistyössä filosofi Esa Saarisen kanssa järjestämämme Tulenkantajat -seminaari on kasvanut kymmenessä vuodessa pienestä ja epävarmasta kokeilusta vuosittain yhä uusia osallistujia innostavaksi tapahtumaksi. Yhteensä seminaareissa on ollut jo yli 1100 osallistujaa. Ja eihän meillä alun perin ollut edes ajatuksena järjestää tällaista seminaaria!
Jonkinlainen ulkomailla ja lämpimässä järjestettävä nuorten yrittäjien valmennus kyti mielessämme kun aloimme Intotalolla miettiä, keneltä voisimme saada hyviä vinkkejä aiheeseen liittyen. Erilaisia nimiä kirjattiin ylös ja yksi niistä oli Esa Saarinen, joka oli itselleni jäänyt mieleen korkeintaan lukion filosofian kirjan kirjoittajana.
Aikaa kului varmasti kolmatta kuukautta kun muotoilimme sähköpostiviestiä ja yritimme kaivaa esiin Saarisen sähköpostiosoitetta (löytyy hänen kotisivuiltaan). Monen tekosyyn jälkeen saimme kerättyä rohkeutta sen verran, että painoimme lähetä-nappia. Viestin lähettämistä seuraavan aamuyön tunteina vastausviesti oli jo kilahtanut sähköpostiin: ”Tämä kuulostaa innostavalta. Pääsettekö tulemaan luokseni Bulevardille ensi torstaina?”
Julkisuuden hahmona ja persoonallisista puvun takeistaan tunnettuna henkilönä Esa Saarinen herättää monia mielipiteitä. Hänen salamannopea vastauksensa tuntemattomien kainuulaisten yrittäjien ujoon sähköpostiin kiteyttää kuitenkin hänen filosofiansa ytimen: usko ihmisiin ja heidän potentiaaliinsa titteleiden ja roolien takana. Tärkeintä on ajattelun liike. Vaikka olimme hieroneet sähköpostiviestiä kuukausien ajan en usko, että sen sisällöllä oli niin paljoa merkitystä. Merkittävämpää yhteistyön käynnistymiselle oli varmasti ylipursuava innostuksemme. Emmehän me edes tienneet että Bulevardi sijaitsi muuallakin kuin Monopoly-laudalla. Pieni liekki synnytti ideatulen palamaan.
Ensitapaaminen, jonka tarkoitus oli vain kuulla vinkkejä ulkomailla seminaareja järjestäneeltä Saariselta, kääntyi lopulta yhteistyöehdotukseksi. Yhdessä päätimme testata miten nuorille tulevaisuuden tekijöille suunnattu seminaari herättäisi kiinnostusta. Seminaari kastettiin Tulenkantajat –seminaariksi 1920-luvulla kirjallisuutta uudistaneiden tulenkantajien mukaan.
Tulenkantajuus on uudistumista, tulevaisuususkoa ja oman ajattelun rohkaisua lentoon. Tässä hetkessä tällaisella filosofisella näkökulmalla on entistäkin enemmän merkitystä. Se ei ole hömppää ja kukkaishattuilua. Tulevaisuutemme rakentuu meidän jokaisen tekojen kautta joka päivä. Siksi tulevaisuutta tulee tarkastella ihmisenä olemisen kautta (filosofia) eikä teknokraattisesti tieteellisten analyysien kautta.
Kun Finnairin lomalento lennättää toistasataa eri yritysten esimiestehtävissä toimivaa tai omalla alallaan uraloikkiin valmistautuvaa nuorta osaajaa Kyproksen lämpöön, samalla karisevat tittelit, univormut ja suoritetut diplomit mielestä. Seminaarisalissa osallistujat kohtaavat toisensa shortseissa ja kesävaatteissa, arkisesti ja ilman työroolia tai pakonomaista verkostoitumisen tarvetta. Erilainen ympäristö ja lämpö luovat puitteet osallistujien heittäytymiselle ja oman filosofian pohdinnalle. Vaikka me emme sinun kanssasi Pafoksella kohtaakaan, voit ottaa kesäkuteissa rennosti vaikka ihan omalla parvekkeella ja heittäytyä hetkeksi omien ajatustesi vietäväksi: ”Mikä on sinulle entistä tärkeämpää juuri nyt?”
Ollis 