Lämpimiä kohtaamisia

Julkaistu Koti-Kajaanissa 1.5.2013

Coveta Fuman katu

Sitkeyteni petti ja retkahdin. Minussa ei ollut kylmässä karaistunutta kainuulaista verta kestämään talvea loppuun asti vaan oli pakko pari viikkoa sitten piipahtaa Espanjan auringossa keräämässä d-vitamiinia muutaman päivän ajan.

Hyvänä syynä reissulle oli, että tätini Petra on asunut talven yli miehensä kanssa Costa Blancalla Espanjan rannikolla. Perhevierailun verukkeella sain katkaistua suorittamisen hukkaputken ja annettua itselleni luvan pysähtyä hetkeksi.

Pysähtymiseltä ei voinut välttyä, sillä espanjalainen kiireetön elämärytmi tarttuu minuun aina  siitä hetkestä, kun kosketan maankamaraa. (Ehkä tällä kiireettömällä otteella on jotain yhteyttä myös Espanjan talouteen). Samanlaista kiireettömyyden ja läsnäolon tunnetta voi kokea luonnossa liikkuessa, mutta silloinkin arki tahtoo vallata ajatuksia vähän väliä.

En yhtään ihmettele, että moni suomalainen, tätini tapaan, ottaa kiireisten työvuosien jälkeen hetken aikaa sapatille ja viettää sen Espanjan auringossa. Siellä on ihmisen lämmin olla. Ja lämmöllä en tarkoita vain aurinkoa vaan ihmisten välistä lämpöä. Ehkä vaikuttavimpana pidän monilla paikkakunnilla kunniassa olevaa perinnettä yhdessä perheiden ja ystävien kanssa vietettävästä sunnuntaista. Costa Blancalla jokainen sunnuntai on paikallisten juhlapäivä, jolloin puetaan pyhävaatteet ja lähdetään rantakadulle tapaamaan ihmisiä.

Paikallista väestöä vauvoista vaareihin kulki pitkin rantakatua ja pysähtyi muutaman metrin välein aina tervehtimään tuttavia tai sukulaisia. Verkkaisesti liikkuvaa ja iloisten kohtaamisten sävyttämää ihmisjoukkoa oli ilo seurata. Fiilis oli kuin Kajaanin markkinakadulla – paitsi, että markkinakatu on kerran vuodessa ja tuolla yhteisestä sunnuntaipäivästä kaupungilla on muodostunut viikoittainen tapa.

Kyllä meillä Suomessa on suuren osan vuotta ihan pirun kylmä, joten on vastenmielistä kuvitellakaan hillua Kauppakadulla sunnuntaipäivänä helmikuussa. Mutta jotenkin olisi mukava nähdä samanlaista iloista ihmisten kohtaamisen energiaa myös kotimaisemissa. Lähimmäksi samaa sukupolvien ja kaiken kansan kohtaamista taidetaan päästä vain ABC-aseman seisovan pöydän jonossa tai pesäpallo-ottelun makkarajonossa. Sitä kohtaamisen tunnelmaa olisi hieno todistaa useamminkin.

Kohtaamista ei tapahdu ilman paikkaa eikä aikaa. Ja kotona kyyhöttämällä olet automaattisesti vuorovaikutuksen vilttiketjussa. Kohtaaminen vaatii myös pysähtymistä. Tervehtimistä, toisten huomioimista, pysähtymistä kohdalle ja hetkessä läsnäoloa. Itselleni ainakin aito läsnäolo on taito, jota yritän jatkuvasti pitää yllä. Eikä se ole helppoa. Kiireen tuntu ja tärkeiden tekemisten listat osaavat jatkuvasti viedä huomion siltä tärkeimmältä – toiselta ihmiseltä.

Nyt kylmä sääkään ei ole tekosyy omissa nurkissa kykkimiselle, joten odotettavissa on jälleen iloisia kohtaamisia Vapun aikaan. Tänä Vappuna voitkin lähteä marssille uuden aatteen puolesta – luomaan uutta kohtaamisvoimaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s