Julkaistu Koti-Kajaanissa 14.1.2013
Kajaanin kaupungin uuden vuoden ilotulitus jäi tänä vuonna näkemättä kun olimme Maritan kanssa ihmettelemässä suuren maailman meininkiä New Yorkissa. Kyllä siinä Kainuun poika on ihmeissään pilviin kohoavien talojen vierellä ja yli miljoonan ihmisen juhlistaessa yhdellä kadunpätkällä vuoden vaihtumista.
Matkalukemisenani ollut Esko Valtaojan Kaiken käsikirja lisäsi vielä entisestään omaa pienuuden tunnettani tässä suuressa maailmassa. Voin kuvitella miltä aikanaan Uuteen maailmaan saapuneista siirtolaisista on tuntunut heidän lipuessaan laivalla kohti Manhattania. Minullekin rakennukset olivat häkellyttävän suuria vaikka ne sentään ovat tuttuja tv:stä. Suurimman osan aikaa matkasta ihmettelin suurkaupungin menoa suu ammollani.
”On mentävä kauaksi, nähdäkseen lähelle.” Reissaaminen etenkin ulkomailla asettaa omia ajatuksia oikeisiin mittasuhteisiin. Arjen huolet unohtuvat hetkeksi ja vieras ympäristö saa huomaamaan uusia puolia niin itsessä kuin muissakin. Kun pilvenpiirtäjämaisemat olivat tulleet ensimmäisten päivien jälkeen tutuiksi, aloin kiinnittämään huomiota enemmän pieniin asioihin Ison Omenan vilinässä.
Ensimmäiseksi: Ei ole häpeä olla paras. New Yorkin kaduilla seikkaillessamme aloin bongaamaan erilaisten liikkeiden mainoskylttejä. Oli sitten kyseessä paras pizza, parturi tai autokauppa niin aina se oli suurin, paras tai muuten vaan mahtava. Vaikka vain oman korttelinsa alueella. Tästä positiivisesta itsekehusta voisimme ottaa mallia Kainuussakin. Rintojen röyhistely on sallittua. Ja vaikka oman hyvyyden esiin nostaminen olisikin vain mainoslause, vaikuttaa se siihen miten jokainen työntekijä ja asiakas kokee yrityksen palvelun. Kuka haluaisi olla keskinkertaisen yrityksen työntekijä tai asiakas?
Toinen asia, mihin kiinnitin huomioni oli, miten amerikkalainen tuttavallisuus luo tunnelmaa. Mihin tahansa kaupungissa menikin et voinut välttyä ihmisiltä ja heidän tervehdyksiltään. Hississä ja kahvilajonossakin tuntemattomat ihmiset tervehtivät sinua: ”Hi, how are you?” Alkuun olin ymmälläni, mutta sitten huomasin kuinka mukavan ja välittömän ilmapiirin katse ja muutama sana saakaan aikaiseksi.
Esko Valtaojan vertauskuvissa tämä hetki on vain yksi hiekanjyvänen maailman pisimmällä hiekkarannalla. Miljardien vuosien jatkumossa ja miljardien ihmisten joukossa oma tekeminen voi tuntua merkityksettömältä, mutta siinä se juju juuri piileekin. Pienillä asioilla on merkitystä. Sillä mitä ajattelet omasta tekemisestäsi ja miten otat toiset ihmiset huomioon on oikeasti isompi vaikutus kuin uskotkaan.
Näin uuden vuoden käynnistyessä tärkein kysymys itselle onkin: Mikä olisi pienin mahdollinen muutos, jonka voisin vuoden aikana laittaa käytäntöön?
Ollis 