Neljä lausetta riittää

Julkaistu Koti-Kajaanissa 4.7.2012

Paljon puhetta, vähän tekoja. Tuttu sanonta pitää harmittavan usein paikkansa, mutta monesti syynä ei ole tekojen puute vaan niiden jääminen selittelyn varjoon. Aidon kuuntelun ja suoran puheen sijaan keskustelukulttuurissamme kukkivat kaunokieliset termit ja passiivimuodot.

Intotalon hallituksen puheenjohtajan Artaman Martin suosituksesta tutustuin kesäkuussa amerikkalaisen panttivankineuvottelija George Kohlrieserin kirjoituksiin aidosta vuorovaikutuksesta. Kohlrieser kertoo opeistaan, jotka hän sai luodessaan keskusteluyhteyttä hysteeristen ja mielensä kovettaneiden rikollisten kanssa. Hänen mukaansa vähemmän on enemmän myös läsnä olevassa ja eteenpäin pyrkivässä keskustelussa. Neljä lausetta riittää.

Miksi asioita ei sitten osata sanoa suoraan ja yksinkertaisemmin? Yksi syy on, että  mielesi harhailee jatkuvasti  tekemättömissä töissä ja tulevissa suunnitelmissa, etkä keskity työn alla olevaan asiaan kunnolla. Jos vastaisitkin suoraan ilman selityksiä, saattaisit osoittaa, että et olekaan ollut hereillä. Joten parempi vain nyökkäillä ja kiertää keskustelun ydin.

Toinen syy selittelylle on puolustautuminen. Edelleenkin monelle keskustelun jaloin muoto on väittely. Se on kilpalaulantaa, jossa kommenttien tavoitteena on toisen nokittaminen eikä keskustelun eteenpäin vieminen. Tähän kilpailutilanteeseen helpoin tapa puolustautua on jaaritella epämääräisyyksiä ja vastata ohi esitetyn kysymyksen.

Aito vuorovaikutus perustuu positiiviseen yhteyteen. Tuon yhteyden luomiseksi on tärkeää luoda puitteet, joissa voit kuunnella ja ymmärtää mitä toinen sanoo. Yksinkertaiseksi harjoitteeksi keskustelujen syventämiseksi Kohlrieser esittelee neljän lauseen säännön: jokainen palaverin osallistuja saa puhua kerrallaan vain neljä lausetta tai vähemmän. Pitkiin esitelmiin ei siis ole varaa vaan jokaisella keskustelun osallistujalla tulee olla ajatukset kirkkaina ennen puheenvuoroaan.

Käytämme aikaamme työssä ja vapaa-ajalla moniin palavereihin, jotka kestävät kauan, mutta eivät luo mitään uutta. Jossain vaiheessa ratkaisuksi ehdotettiin kokousten pitämistä seisten, mutta ongelmana ei ole palaverien kesto vaan niiden sisältö. Keskittymällä olennaiseen, kuuntelemalla ja puhumalla suoraan, saadaan samassa ajassa paljon enemmän aikaiseksi.

Neljän lauseen sääntö pakottaa sinut kuuntelemaan mitä toisilla on sanottavana. Se luo keskusteluun rytmiä ja suuntaa sitä eteenpäin paikoillaan jankkaamisen sijaan. Selittelyjen sijaan neljä lausetta riittää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s