Julkaistu Koti-Kajaanissa 23.7.2021
Kaivettaisiinko esiin kainuulaista kasvun asennetta sadan vuoden takaa?
Tänä kesänä olen satavuotiaan höyrylaivan ruorissa erityisesti pohdiskellut sitä, millaista elämä Kajaanissa oli silloin sata vuotta sitten? Junalla pääsi Helsingistä Kajaaniin asti, mutta siitä eteenpäin tiet olivat enemmänkin kärrypolkuja ja autot olivat harvinainen nähtävyys näillä korkeuksilla. Jos joku eteläsuomalainen tai jopa ulkomaalainen turisti eksyi näihin maisemiin oli se jo uutinen Kainuun Sanomissa. Pekka Heikkinen paistoi leipää aamuisin ja kaupungin kahdella torilla kävi melkoinen hyörinä. Höyrylaivat kuljettivat väkeä niin Sotkamon suunnalta kuin Oulujärven toiselta puolelta Kajaaniin.
Kaupunki ja ympäröivä alue otti isoja kehitysaskelia. Kehitys näkyi konkreettisesti ja erilaisia maailman ihmeitä tultiin katsomaan pitkän matkan päästä. Yritteliäisyyden asenne tuntuu olleen myös vahvaa. Moni aloite toteutui yksittäisten henkilöiden toimesta. Oulujärven laivaliikenteen ”perustaja” oli räätäli Haapalainen ja Kouta-laivan rakennutti sotkamolaisten maanviljelijöiden ja kauppiaiden osuuskunta.
Voin tuntea sen ihmetyksen ja toivon ilmapiirin, mikä kainuulaisten keskuudessa on tuolloin vallinnut. Jos vaihtoehtoisina tapoina ajatella on muuttumattomuuden asenne tai kasvun asenne, niin tuolloin edistys ympärillä on väistämättä ohjannut ajattelun kohti kasvua ja uutta.
Tähän päivään. Höyrylaivan ruorissa olen myös seurannut muutamaa some-keskustelua, joissa on kaivattu uusia ideoita Kajaanin kehittämiseen. Sadoissa kommenteissa on kivoja ideoita, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joissa jonkun muun pitäisi toimia. Kuuluisa Joku Muu, kaupungin aktiivisin asukas. Kun sata vuotta sitten ryhdyttiin tuumasta tekoihin tuntuu tämän päivän asenne olevan, että odotetaan asioiden tapahtuvan kun siitä on riittävästi jahkailtu some-julkaisuissa.
Sadassa vuodessa Kajaani ja Kainuu on ottanut valtavia kehitysharppauksia ryysyistä ja mutaisista kärrypoluista tähän päivään. Seuraavien sadan vuoden harppauksiin vaikuttaa paljon se, miten lähtökohtaisesti suhtaudumme asioihin. Mitäpä jos ottaisimme käyttöön tuon samanlaisen ihmettelyn, toivon ja tekemiseen tarttumisen asenteen kuin sata vuotta sitten?
Ja se kuuluisa ”Joku Muu” voitaisiin kerran vuodessa haudata juhlallisesti ja samalla nostaa esiin vuoden aikana toteutettuja paikallisten asukkaiden ja yhteisöjen aloitteita ja tekoja.
Ollis 